1990-luvun alussa Euroopan kartalla ja erityisesti silloisessa Neuvostoliitossa ja Baltiassa tapahtui suuria muutoksia. Tällöin kansatieteessä elettiin mielenkiintoisia hetkiä, sillä emeritus professori Talve seurasi synnyinmaansa tapahtumia reaaliajassa. Kuunneltuaan Viron uutisia edellisyön ja aamun Talve kertasi tapahtumat oppiaineen iltapäiväkahvilla. Näitä virolaisen emigrantin näkökulmasta olevia katsauksia riitti aina Viron uudelleen itsenäistymiseen asti, jonka jälkeen myös professori Talve pääsi vierailemaan synnyinmaassaan, jonka hän oli jättänyt 47 vuotta sitten.
Ilmar Talve syntyi 19.1.1919 Inkerinmaalla, mutta myöhemmän lapsuus- ja kouluajan hän vietti Tapassa, Virossa. Jo kouluaikoina Talven kiinnostus heräsi kansanperinteeseen ja 1938 hän aloitti kansatieteen, kansanrunouden, viron kielen sekä viron ja yleisen kirjallisuuden opinnot Tarton yliopistossa. Filosofian maisteriksi hän ehti valmistua 1942.
Jo 1943 Talve pakeni Virossa vallan ottanutta Saksan armeijaa Suomeen ja liittyi vapaaehtoispataljoonaan. Tästä ajasta Talve kirjoitti myöhemmin teoksen Juhanssonin matkat. Myöhemmin hän palasi Viroon tarkoituksenaan päästä Ruotsiin, minne hän dramaattiseen olosuhteiden jälkeen onnistui pakenemaan. Silloin hän näki viimeisen kerran vanhempansa, joihin hän paljon myöhemmin sai kirjeyhteyden, mutta ei voinut enää koskaan tavata.
Ruotsissa vietetystä ajasta tuli ratkaiseva Talven myöhemmälle uralle, sillä hän saattoi jatkaa kansatieteen opintojaan professori Sigurd Erixonin alaisuudessa heti 1945. Talve väitteli Tukholmassa saunoista ja kuivaushuoneista Pohjois-Euroopassa 1960 (Bastu och torkhus i Nordeuropa). Professori Erixonin vaikutus Talveen oli suuri ja hänen kauttaan Talve myös omaksui siihen aikaan modernit näkemykset kansatieteestä, jotka hän myöhemmin toi mukanaan Turun yliopistoon.
Kansatieteen oppiaine perustettiin Turun yliopistoon vuonna 1958, mutta professuuri vasta 1960. Ilmar Talve toimi ensimmäisenä professorina viran perustamisesta vuoteen 1986 asti. Tullessaan Turkuun Ilmar Talven edessä oli kolmas kotimaa, Suomi. Siellä hän teki mittavan elämäntyönsä tiedemiehenä ja jätti perinnöksi miltei tyhjästä luodun oppiaineen. Talve aloitti myös laajamittaisen kysely- ja keruutoiminnan. Alkuvaiheissa opiskelijoilla ei ollut aineistoa, jota olisi voinut käyttää erilaisiin seminaaritöihin ja tutkimuksiin, joten arkiston kokoaminen oli monessakin mielessä tarpeen. Nykyisen, nimeltään, Historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitoksen arkiston alku on nähtävissä osaltaan juuri Talven keräämisissä aineistoissa.
1960-luvulla käynnissä oli prosessi kohti modernia Suomea, joten Talve näki tutkimuksen painopistealueina uudet, aiemmasta poikkeavat kohteet. Virkaanastujaisesitelmässään ”Suomalainen kansatiede tänään ja huomenna” Talve loi suuntaviivoja tulevalle uralleen kansatieteilijänä Suomessa tarkastellen tutkimuksen lähtökohtia, menetelmiä, tavoitteita ja tehtäviä. Kansankulttuurin ja kansan uudelleenmäärittelyssä tuli ottaa huomioon yhteiskunnallinen kehitys ja teollistuminen 1800-luvun lopusta lähtien. Muutokset eivät suinkaan hajottaneet ja taannuttaneet kansankulttuuria, vaan ne muuttivat sitä ja työväen ja kaupunkien väestö lisääntyi. Opetuksessa Talve omin sanojensa mukaan määrätietoisesti pyrki kytkemään Suomen kansankulttuurin ilmiöt niiden eurooppalaiseen taustaan.
Tutkimuksen kohteeksi valittujen aihepiirien tarkoituksena oli Suomessa siihen asti vähän tutkittujen kansankulttuurin osa-alueiden kartoittaminen. Kansatiede laajeni käsittämään niin teollisuustyöväen ja ammattiryhmien tutkimisen kuin juuri teollistumiskaudella vaikuttaneen maaseudun murroksen sekä kaupunkikansatieteen. Nämä kaikki teemat, mutta erityisesti kaupunkikansatiede ja maaseudun muutoksen tutkiminen ovat tärkeässä osassa turkulaisessa kansatieteessä nykyäänkin, joskin hieman erinimisinä ja erilaisista näkökulmista.
llmar Talve solmi avioliiton viipurilaissyntyisen Liisa Kervisen kanssa. Heille syntyi kolme lasta (Juhan-Kristjan, Anna ja Lauri). Jo Tukholmassa Talve oli mukana myös ulkovirolaisten kulttuuripoliittisessa toiminnassa ja hän oli merkittävä emigranttikirjailija. Tätä kirjailijanuraa hän jatkoi myöhemmin Suomessa.
Eläkkeelle päästyään 1986 Talve jatkoi sekä tieteellistä että kaunokirjallista uraansa. Hänen kolmiosainen omaelämänkerta julkaistiin viroksi (Kevad Eestis, (1997), Kutsumatu küliline (1998) ja Kolmas kodumaa (1999). Suomeksi se julkaistiin lyhennettynä Kolme kotimaata. Talve julkaisi myös 800-sivuisen yleisesityksen Viron kulttuurihistoriasta vuonna 2004 (Eesti Kultturilugu). Ilmar Talve kuoli 21.4.2007.
Ilmar Talvea ja hänen aikaansa käsittelevä tieteellinen seminaari The Legacies of Professor Ilmar Talve järjestetään Turun yliopistossa 6.–7.9.2019 (http://ilmartalve100.utu.fi/)
Kuva: Historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen arkisto, Turun yliopisto.
