Suomenkielisessä kirjallisuudessa on monta ikonista kanahahmoa: on Agricolan Aapiskukko, Seitsemän veljeksen ”paras kukko koko kihlakunnassamme”, Immi Hellénin Punahilkka-kana sekä Asmo Alhon ja Mika Waltarin kukkopojat Kieku ja Kaiku.
Nykyään broileri eli lihantuotantoa varten jalostettu kana on Suomen yleisin lintu.
Väitöstutkimuksessani halusin selvittää, miten broilereita kuvataan kirjallisuudessa. Miltä teollinen eläintuotanto näyttää, kun sitä tarkastellaan kulttuuri-ilmiönä? Tutkimuksen aineistoksi kertyi yhteensä 160 romaania, novellia ja sarjakuvaa, joissa on broilerikuvauksia.
Tutkimus osoitti, että broilereita kuvataan monenlaisissa kirjoissa: niin lastenkirjoissa, dekkareissa, viihderomantiikassa kuin sukuromaaneissakin. Broilerikuvaus on lisääntynyt ajan myötä samalla, kun broilerintuotantokin on kasvanut.
Broilereita kuvataan enimmäkseen ruokana, ja maininnat broilereista ovat yleensä lyhyitä ja ohimeneviä. Niillä kuvataan usein ihmisiä ja heidän välisiään suhteita. Tällainen tyypillinen broilerimaininta on esimerkiksi Rakel Liehun romaanissa Seth Mattsonin tarina (1976), jossa minäkertoja katselee ikkunastaan vastapäisen kerrostalon asukkaita:
Neljännen kerroksen asukas, keski-ikäinen kalju mies, on paljon matkoilla. Kun hän joskus soittaa puhelimella, hän kävelee kiivaasti edestakaisin. […] Puhelun jälkeen tulee enkelikasvoinen poika taloon. Miehet juovat keittiön pöydän ääressä viiniä, kalju vetää uunista kullanruskean kananpojan, viittilöi, nauraa taaksepäin kallistuen. Sitten valot sammuvat. Vain makuuhuoneen punainen pieni lamppu loistaa verhojen läpi kuin kykloopin silmä.
2000-luvun kuluessa hiljalleen lisääntynyt yhteiskunnallinen keskustelu broilerintuotannosta kuitenkin näkyy kirjallisuudessa. Esimerkiksi Inga Röningin vanhemmuusaiheisessa romaanissa Unisammakko (2016) kuvataan vauvasta synnytysosastolla otettua verikoetta näin:
Sairaanhoitaja kävi kiduttamassa minun lastani, nosti sen kuin broilerin, jalasta, roikotti pää alaspäin ja nauroi tehotuotantonaurua.
Se, että tällaista vertausta käytetään kirjassa, joka ei erityisesti käsittele eläintuotantoa, kertoo siitä, että niin kirjallisuudessa kuin muuallakin yhteiskunnassa on koko ajan tavallisempaa puhua broilereihin kohdistetusta väkivallasta. Silti puhe on edelleen hiljaista suhteessa siihen, miten monin tavoin broilerintuotanto vahingoittaa sekä broilereita että meitä muitakin eläimiä.
