Fennougristiikka on suomalais-ugrilaisten kielten tutkimusta. Fennougristisen tutkimuksen keskeisenä tavoitteena on selvittää suomalais-ugrilaiseen kielikuntaan kuuluvien kielten sukulaissuhteita ja niiden alkuperää sekä rekonstruoida kantakieliä, joista eri kielet ovat kehittyneet. Kielikuntaan kuuluvat kielet ovat lähtöisin samasta kantakielestä, ja eri kielet ovat kehittyneet jokainen omanlaisekseen ajan myötä. Kielissä on kuitenkin niin paljon samaa niin kieliopissa kuin sanastossakin, että ne voidaan todistaa historiallisen kielentutkimuksen menetelmin sukulaiskieliksi keskenään. Äännehistoriallinen tutkimus ja etymologinen tutkimus ovatkin olleet kautta aikojen fennougristisen tutkimuksen keskiössä.
Myös suomen kieli kuuluu suomalais-ugrilaisiin kieliin, ja fennougristiikka koskee näin ollen myös suomen kieltä ja avartaa tietämystämme kielestä, vaikka suomen kielen tutkimus onkin Suomessa oma alansa. Fennougristiikka on Suomen näkökulmasta tärkeä tieteenala, mutta fennougristiikka on keskeinen tieteenala myös kielitieteen kentällä laajemmin. Suomalais-ugrilainen kielikunta on indoeurooppalaisen kielikunnan jälkeen tunnetuin maailman kielikunnista. Kielikuntaan lasketaan – laskutavasta riippuen – kuuluvan 40–50 kieltä, mikä on suhteellisen pieni määrä maailman tuhansien kielten joukossa. Jokainen kieli on kuitenkin tärkeä, ja jokaisella kielellä on itseisarvo. Kielet ovat keskeinen osa koko ihmiskunnan kulttuuriperintöä. Kielet kantavat mukanaan suunnattoman määrän ikiaikaista tietoa maailmasta, ihmisyydestä, elämästä, historiasta.
Valtaosa kielikuntamme kielistä on uhanalaisia vähemmistökieliä, jotka joutuvat taistelemaan asemastaan valtakielen, erityisesti venäjän, keskellä. Erittäin uhanalaisia kieliä ovat sellaiset kielet, joiden puhujia on jäljellä enintään tuhansia. Esimerkiksi Suomessa puhuttavia inarin- ja koltansaamea puhuu enää vain hyvin pieni joukko. Varsinkin inarinsaamen säilymisessä Suomella on keskeinen rooli, sillä se lienee maailman ainoa kieli, jota ei puhuta missään muussa maassa kuin Suomessa. Ei-uhanalaisiin suomalais-ugrilaisiin kieliin kuuluvat vain suomi, viro ja unkari, jotka ovat kansallisvaltioiden virallisia kieliä, ja niiden asema on hyvä ja turvattu.
Uhanalaisten kielten säilymisen kannalta erityisen keskeistä on kieltenpuhujien aktiivinen toiminta. Kielten elvyttämisessä vähemmistöryhmän ymmärrys siitä, että kielen säilyminen riippuu ennen kaikkea heistä itsestään eikä ulkopuolisista toimijoista, on tärkeää. Kieli on keskeinen osa jokaisen ihmisen identiteettiä, ja kieli nivoutuu aina tiettyyn kulttuuriin ja kulttuurimuotoon. Kuitenkin myös kielentutkijoilla on tärkeä rooli vähemmistökielten kannalta. Suurinta osaahan maailman kielistä ei tutki kukaan, ja kieliä kuolee ilman että niistä jää mitään jälkeä. Ilman että kuolemaa edes huomataan.
Suomalais-ugrilaisia kieliä kuitenkin tutkitaan ahkerasti kaiken aikaa, ja tietomme kielistä lisääntyy tutkimuksen edetessä. Toistaiseksi tutkimuksen tekeminen Venäjän alueella ei ole mahdollista, mutta aiempien tutkijoiden tekemä kenttätyö kantaa edelleen. Lukuisat tutkijat ovat keränneet suunnattoman määrän sanoja ja tallettaneet kertomuksia ja tarinoita suomalais-ugrilaisia kieliä puhuvien kansojen parissa. Nämä ovat nykyisten ja tulevien tutkijoiden hyödynnettävissä. Suomalais-ugrilaisista kielistä on olemassa ja tekeillä sanakirjoja, kielioppeja ja kieliopin kuvauksia, ja monipuolista tutkimusta eri kielistä tehdään niin Suomessa kuin ympäri maailmaakin.
Suomi ja sen sukukielet on yksi Turun yliopiston vanhimpia oppiaineita. Oppiaine perustettiin vuonna 1922. Yliopistossamme suomen kieli ja suomen sukukielet ovat toimineet aina tiiviisti yhdessä ja tutkimusalat ovat liittyneet toisiinsa. Nykyisin oppiaineen nimi on suomen kieli ja suomalais-ugrilainen kielentutkimus, ja suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen opetuksen ja tutkimuksen keskiössä on kielen rakenteen ja käytön tarkastelu. Suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen nykytilanne Turun yliopistossa on valoisa, sillä alan uutena professorina aloitti syyslukukauden 2022 alussa Jussi Ylikoski ja yliopistonlehtorina Arja Hamari. Heidän johdattamanaan pääsemme tänään kuulemaan, millaisia ovat fennougristiikan tulevaisuudennäkymät.
Lähteet
Laakso, Johanna 1999: Karhunkieli. Pyyhkäisyjä suomalais-ugrilaisten kielten tutkimukseen. SKS, Helsinki.
Suomen kieli ja suomalais-ugrilainen kielentutkimus. https://www.utu.fi/fi/yliopisto/humanistinen-tiedekunta/suomen-kieli-ja-suomalais-ugrilainen-kielentutkimus.
Ylikoski, Jussi 2023: Suomalais-ugrilaisesta kielentutkimuksesta ja sen keskeisistä tehtävistä. SUSA/JSFOu99, 349–352.
