Luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen ja luontokato ovat aiheita, jotka ovat jo pitkään olleet paljon esillä niin mediassa kuin tutkimuksessakin – myös kielitieteissä ja kirjallisuuden tutkimuksessa. Luonnon monimuotoisuudella tarkoitetaan oikeastaan koko elämän kirjoa: maapallon kasvi- ja eläinlajeja ja niiden elinympäristöjen monimuotoisuutta. Lajien runsauden lisäksi myös lajien sisäinen perinnöllinen muuntelu on osa biodiversiteettiä. Jokaisella kasvi- ja eläinlajilla on oma tehtävänsä luonnossa ja oma paikkansa ravintoketjussa.
Luontokadon ja luonnon köyhtymisen pysäyttäminen on tämän ajan tärkeimpiä maailmanlaajuisia tavoitteita. Se on tärkeää koko maapallon ja siis myös ihmisen hyvinvoinnin kannalta. Luonnon monimuotoisuus ja sen säilyttäminen on myös yksi Turun yliopiston strategian monitieteisistä teemoista. Turun yliopistossa keskitytään biodiversiteetin, ilmastonmuutoksen, ruokajärjestelmän, kiertotalouden ja bioenergian monitieteiseen ja monilajiseen tutkimukseen ja opetukseen. Tavoitteena on luoda edellytyksiä ekologisesti, sosiaalisesti, kulttuurisesti ja taloudellisesti kestävälle tulevaisuudelle.
Kielen merkitystä ihmisten kannalta ei voi ylikorostaa. Kielen avulla hahmotetaan ja ymmärretään maailmaa ja luodaan ja jäsennetään merkityksiä ja tietoa. Kielen avulla opitaan, ollaan vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa ja tehdään tekoja. Myös ihmisten suhteet ja suhtautuminen erilaisiin asioihin ilmenevät kielellisesti, ja siksi kieli ja tapamme käyttää kieltä on tärkeää myös ihmisten luontosuhteen ja siten myös luonnon kannalta: kieli on mukana luontosuhteiden muodostamisessa, muuttamisessa ja uusintamisessa, luontosuhteiden levittämisessä ja myös niiden vastustamisessa.
Ekolingvistiikka on kattava tutkimussuuntaus, ja se sisältää kaiken sellaisen kielentutkimuksen, joka huomioi jollain tavalla ihmisen ja luonnon tai kielen ja ympäristön välisen suhteen. Ekolingvistiikan keskeinen näkökulma on lähtöisin ekologiasta, joka tutkii luonnonympäristön rakenteita. Mitä vakiintuneempia erilaiset suhtautumistavat ovat, sitä selvempiä ovat myös niiden kielelliset ilmentymät. Ekolingvistiikassa keskitytäänkin analysoimaan kielen rakenteita ja mekanismeja, jotka vaikuttavat ihmisten luontosuhteisiin ja suhtautumistapoihin luontoon nähden.
Ekolingvistiikka voi olla esimerkiksi luontoa käsittelevissä teksteissä esiintyvien metaforien, ideologioiden tai narratiivien tutkimusta. Tutkimusaineisto on tyypillisesti ajankohtaista ja vaikuttavaa tekstiä. Aineistoina on käytetty esimerkiksi erilaisia median ja politiikan tekstejä, mutta myös esimerkiksi opetuksessa käytettäviä materiaaleja ja kirjallisuuden kieltä.
Tyypillisesti ekolingvistiikassa keskitytään tarkastelemaan kielen roolia ympäristön ja ympäristöön liittyvien ongelmien kuvaamisessa. Ekokriittinen tutkimus kyseenalaistaa sellaisia kielenkäyttötapoja, jotka ovat luonnon kannalta haitallisia, johtavat luontokatoon tai luonnon tuhoutumiseen. Toisaalta tutkimus pyrkii edistämään sellaista kielenkäyttöä, joka on luonnon kannalta hyvää ja hyödyllistä.
Tutkimukset ovat osoittaneet, että monet diskurssit ovat luonnon ja eläinten kannalta ongelmallisia, koska luonto esitetään ihmisen näkökulmasta tai jopa ihmisen käytössä olevana taloudellisena resurssina. Diskurssit voivat pyrkiä edistämään talouskasvua luonnon kustannuksella. Esimerkiksi ympäristöongelmia käsittelevät tekstit saattavat toimia niin, että ympäristöongelmien syyt ja niitä aiheuttavat toimijat jäävät taka-alalle. Jopa lähtökohtaisesti luontoon positiivisesti suhtautuvat ja luonnon säilyttämisen puolesta argumentoivat tekstit voivat lähteä talouskasvuun perustuvasta ja siihen tähtäävästä yhteiskunnasta, jolloin nekin saattavat osoittautua lähtöodotusten vastaisesti luonnon kannalta ongelmallisiksi ollessaan poliittisten ja kaupallisten tavoitteiden vaikutuksen piirissä.
Kielen ja kirjallisuuden tutkijoilla on mahdollisuus ja velvollisuuskin osallistua ympäristöasioista käytävään keskusteluun kiinnittämällä huomiota siihen, miten luonnosta ja ihmisen ja luonnon suhteesta puhutaan ja kirjoitetaan. Kun luonnosta puhuttaessa käytetään tietynlaisia metaforia, metaforien mukana seuraa tietynlainen kehys, joka sisältää tietynlaisia arvoja. Kriittinen ekolingvistiikka avaa ja purkaa vertauskuvia ja kehyksiä ja osoittaa niiden arvoja ja piiloarvoja.
Suomen Kielen Seuran kevätseminaarissa ”Ekolingvistiikka ja empiirinen ekokritiikki” keskitytään tänään tarkastelemaan ihmisen, kielen ja luonnon suhdetta sekä suomen kielen että kirjallisuuden tutkijoiden voimin.
